keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Ei virhe viestijää pahenna - välttämättä

Kuva: Unsplashed

Konsulttiyritys Spindoctorin toimitusjohtaja Jukka Saksi kirjoitti blogissaan eilen, että yritysjohdon olisi korkea aika rohkaistua käyttämään sosiaalisia viestintäkanavia. Kirjoituksen kanssa on helppo olla samoilla linjoilla: puhelin ja sähköposti eivät todellakaan ole nykyaikaisen johtajan miekka ja kirves.

Twitterin tuoreen talousjohtajan tällä viikolla antama esimerkki ei välttämättä ole arkuuden kanssa kamppaileville ja virheitä pelkääville johtajille se kannustavin. Anthony Noto tviittasi vahingossa yksityiseksi tarkoitetun viestin mahdollisesta yritysostosta julkisesti. Harmillinen kömmähdys nimenomaan Twitterille, mutta kuitenkin inhimillinen.


Rapatessa roiskuu


Pahinta ei ole mokaaminen, vaan se, jos virhettä ei osata myöntää. Viestinnän luonne on muuttunut alttiimmaksi virheille. Enää ei porukalla tuherreta tiedotetta kulmakabineteissa ja lykätä ilmoille, sitten kun se on omasta mielestä täydellinen. On selvää, että hektisessä somettamisessa joskus tulee kirjoittaneeksi jotain mitä ei pitäisi tai painettua vahingossa väärää nappulaa.

Vaikka nykyään on reagoitava nopeasti lennosta, postauksen muotoiluun voi ottaa pienen tuumausajan. Liian kiire ei saa olla.

Kun kömmähdyksestä kysyttiin Twitteriltä, vastaus oli se huonoin mahdollinen: "emme kommentoi". Parempi olisi ollut vain myöntää virhe. Saatu huomio olisi voitu kääntää positiiviseksi nöyrällä ja avoimella suhtautumisella. Varsinkin kun kuitenkin perään oli myönnetty, että yhtiössä käydään keskusteluja mahdollisista yritysostoista.

Hiljaa ei hyvä tule


Peittelyllä ja asioiden vääntelyllä peli on helposti menetetty ja mahdollisuus kääntää negatiivinen julkisuus positiiviseksi hukattu. Noton tapausta laajemmassa mittakaavassa yrityksen, yhdistyksen tai puolueen kohdatessa mainetta vahingoittavan tilanteen, hiljaa ei todellakaan hyvä tule.

Jos organisaatio joutuu lööpeissä tai somessa huonoon valoon, ripeys on valttia. On parempi osallistua keskusteluun, tuoda oma ääni kuuluuviin ja välillä tehdä virheitä, kun istua hipihiljaa toimistolla hiki otsalla. Johtopäätökset muodostetaan joka tapauksessa, joten niihin kannattaa vaikuttaa.

Saksikin korosti, että uteliaisuuden pitäisi ohjata tekemistä pelon sijaan. Hän toi myös esiin, että aktiivinen vuorovaikutus vaikuttaa johtajan ja koko organisaation maineeseen. Enää ei ole varaa linjata, että digitaalinen vuorovaikutus ei ole meidän heiniä.

Kannustusta tarvitaan


Paljon arkuutta on edelleen ilmoilla. On paljon organisaatioita, jotka eivät ole vielä hypänneet mukaan tähän aikaan. Ehkä rekrytoinnit eivät ole osuneet innostuneiden edelläkävijöiden kohdalle tai sitten ei vain vielä ole oivallettu sidosryhmien kanssa käytävän avoimen vuorovaikutuksen arvoa.

Kyse voi olla myös pelkästään tietojen ja taitojen puutteesta, mutta onneksi tämän korjaamiseksi voi tänä päivänä tehdä paljonkin. Koulutusta ja sparrausta on monipuolisesti tarjolla räätälöitynä erityyppisille organisaatioille.

Tärkeintä hyvään alkuun pääsemiseksi on tuki omasta organisaatiosta. Ensi askelia sosiaalisten kanavien keskusteluissa ottava johtaja tai asiantuntija tarvitsee tietoa, kannustusta, käytännön apua ja aktiivista ajatustenvaihtoa.


Saara Salaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti