maanantai 7. huhtikuuta 2014

Haloo! Entä Pihtiputaan mummon palvelutarve?

Sote-uudistuksen uutisoinnissa on kannettu huolta siitä, että päätösvalta katoaa kuntien ulottumattomiin. Monikaan ei usko, että jättiläismäinen kuntayhtymä pystyisi pitämään huolta sote-alueen kaikilla reunamilla asuvien palveluista.


Ulkopuoleltako kaikki uudessa sote-mallissa määrätään? Tuleeko kunnalle ja sen veronmaksajille pelkkä lasku?
 Vielä ei vastauksia ole. Mutta se tiedetään, että mikäli uudistukseen liittyvä laki menee läpi, Suomeen perustetaan viisi sote-aluetta. Ne vastaavat oman alueensa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä.


Kunnallinen itsehallinto on historiallisessa vaiheessa, sillä tähän asti juuri sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja niiden tuottaminen ovat olleet kunnille hyvin merkittävä tehtäväalue. Nyt kunnille jää pelkkä tuottaminen ja kilpaileminen muiden tuottajien, esimerkiksi monikansallisten hoivayritysten tai paikallisten perhekotien kanssa.

Viestintä mutkistui – nyt se jykevöityy

Ennen oli kunnalliskoti ja valtion maksamat lapsilisät. Silloin viestintätoimeksi riitti, että terveyssisar ihan kasvotusten otti toikkaroivan papan kanssa puheeksi ympärivuorokautista hoivaa tarjoavan palveluyksikön. Tai että postimies mopoili lapsilisäilmoituksen perheen tienvarren postilaatikkoon.


Nykyinen hyvinvointivaltio on monilonkeroinen verkosto erilaisia toimijoita eli kumppaneita. Yhden tavoitteena on pitää kuntalaiset tyytyväisinä ja houkutella uusia kuntalaisia. Toisen kontrolloida valtion menoja. Kolmannella on tavoitteena työllistää ihmisiä. Neljäs tuottaa voittoa sijoittajille. Viides on asiakas, joka tarvitsee palvelua, johon hän on lain nojalla oikeutettu.


Sote-uudistuksella halutaan yksinkertaistaa himmelimäisiä rakenteita. Rakenteen yksinkertaistuminen ei vähennä viestinnän tarvetta. Nyt on aiempaa tanakammin kyse vaikuttamisen ja tiedon kulun tarpeesta.


On hyvä, että kuntien työntekijöiden ei tarvitse ehkä tulevaisuudessa käyttää työaikaansa maksusitoumuksiin ja palveluseteleiden hallinnointiin. Säästyviä resursseja voitaisiin ainakin jossain määrin ohjata selkeän, hyvin tuotetun ja kunkin kunnan tai seutukunnan tavoitteet kirkkaasti ja konkreettisesti esiin tuovan viestinnän tuottamiseen. Muuten keskuspaikalla ei pysytä kärryillä siitä, miten seutukunnilla ihan oikeasti eletään.


Sote-alueen johtamisessa kuntien pitäminen kartalla, toiminnan läpinäkyvyyden edistäminen, avoimen työskentelykulttuurin aikaan saaminen ja osallisuuden rohkaiseminen ovat ydinasioita. Tarvitaan selkeää, hyvin tuotettua, aktiivisuuteen rohkaisevaa sekä myönteistä kehittämisen henkeä vahvistavaa viestintää.

Kuntalaisella on oikeus tietää

Kunnilla on lain mukaan velvollisuus tiedottaa kuntalaisia kunnan palveluista ja päätöksenteosta. Heille tulee kertoa, missä he voivat esittää kysymyksiä ja mielipiteitä valmisteilla olevista asioista. Valmisteilla olevassa uudessa kuntalaissa osallisuus korostuu entisestään. Läpinäkyvyyden ja osallisuuden velvoitus tulee varmasti koskemaan myös sote-alueen suurta kuntayhtymää.


Kuntalaisten pitäisi päästä vaikuttamaan siihen, ketkä heidän alueeltaan edustavat heitä sote-alueen johtoelimissä. Tähänkin tarvitaan selkeää, hyvin tuotettua, aktiivisuuteen rohkaisevaa ja käytännön osallistumiseen innostavaa viestintää. Ilman sitä kuntalaisen on vaikea motivoitua toimimaan ja tekemään omia valintoja.


On myös otettava huomioon, että kaikki tämä näkyy myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten arkielämässä. Niin Pihtiputaan mummon jäisillä rappusilla kuin huonosti voivan lapsen ja nuoren jaksamisessa. Hekin tarvitsevat erityisen selkeää, hyvin tuotettua, itsenäiseen selviytymiseen rohkaisevaa, vastavuoroista ja luottamusta herättävää viestintää.

Arja Liinamaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti